EtusivuPreterismiUuden liiton seurakuntaa kutsutaan Israeliksi

Uuden liiton seurakuntaa kutsutaan Israeliksi

Dispensationalistit vastustavat voimakkaasti ”Israelin” käsitteen soveltamista seurakuntaan ja väittävät, että ”Raamattu ei koskaan käytä termiä Israel muuhun kuin Jaakobin biologisiin jälkeläisiin.” Kuitenkin jos Aabrahamilla voi olla pakanoita ”hengellisinä jälkeläisinään”, niin miksi emme voisi ajatella hengellistä Israelia?

Paavali käyttää nimeä ”Israel” kristittyihin viitatessaan, kun hän kirjoittaa: ”Rauha ja laupeus kaikille, jotka elävät tämän säännön mukaan, samoin Jumalan Israelille!” (Gal 6:16). Tässä hän kutsuu kristittyjä ”Jumalan Israeliksi”.

Kreikan kielessä ”ja”, joka edeltää ”Jumalan Israelia”, on epexegeettinen. Toisin sanoen jae tulisi kääntää ”rauhaa ja armoa heille eli Jumalan Israelille.” Näin ollen Paavali viittaa ”kaikkiin, jotka elävät tämän säännön [kristillisen uskon] mukaisesti” Jumalan Israelina.

Dispensationalistit (toisin kuin preteristi) uskovat, että Gal. 6:16 viittaa juutalaisiin, jotka ovat kääntyneet Kristukseen, ”eivätkä vastusta apostolin julistamaa pelastussanomaa.” Kuitenkin tämä ei pidä paikkaansa seuraavista syistä. Koko Galatalaiskirje on suunnattu väitteitä vastaan, jotka koskevat juutalaisten erityisasemaa tai erottelua:

Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

 Galatalaiskirje 3:26-28

Paavali siis ilmoittaa, että uudessa liitossa Kristus poistaa kaikki etniset erot. Miksi hän käyttäisi erityistä termiä juutalaisille ”Jumalan Israelina”, kun hän juuri toteaa, että meidän ei pidä ylpeillä mistään muusta kuin Kristuksen rististä (Gal. 6:14)?

Lisäksi Paavali sanoo: ”Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.” (Gal 6:15). Muualla Paavali puhuu jopa ympärileikkaamattomasta pakanasta “juutalaisena, joka on sisäisesti juutalainen” ja jonka ”ympärileikkaus on sydämessä” (Room. 2:28-29).

Paavali painottaa useissa kohdissa, että etnisen erottelun aika Jumalan valtakunnassa on ohi.

”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.”

Galatalaiskirje 3:28

”Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.”

Kolosalaiskirje 3:11

”Sillä ei ole mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä yksi ja sama Herra on kaikkien Herra, joka on ylenpalttisen rikas kaikille, jotka häntä kutsuvat”

Room. 10:12

Tämä periaate ”ei juutalaista eikä kreikkalaista” selittää, miksi Vanhan testamentin lupaukset ja profetiat voivat koskea pakanakristittyjä ja yleiskansallista uuden liiton seurakuntaa. Se selittää myös sen, miksi meidän ei pitäisi asettaa uudelleen etnisiä erotteluja kirkko-opissamme (juutalaiset ja kristityt).

Johtopäätös

Vanhan testamentin Israel oli pitkään Jumalan erityinen, ainutlaatuinen kansa. Dispensationalismi rakentuu näkemykselle, jonka mukaan se on edelleen Jumalan erityinen kansa ja tulee jonain päivänä jälleen korostumaan Jumalan ja ihmisen välisessä kanssakäymisessä. Itse asiassa järjestelmä on lujasti juurtunut siihen käsitykseen, että Israelin ja seurakunnan on pysyttävä erillisinä.

Olemme kuitenkin nähneet, että Vanha testamentti odotti Israelin laajentumista ja että Uusi testamentti puhuu toistuvasti tästä laajentumisesta siten, että voimme nähdä, että seurakunta on uusi Israel.

Pietarin, Paavalin ja Johanneksen mukaan vanhan testamentin Israelille varatut erityistermit kuten ”omaisuuskansa”, ”pyhä papisto” ja ”Jumalan kansa” jne. kuuluvat nyt uuden liiton pyhille eli Jeesukseen uskovien juutalaisten ja pakanoiden muodostamalle Jumalan kansalle.

Jokainen Kristuksessa oleva kristitty on osa tosi Israelia ja uutta liittoa.


Muita kirjoituksia:

  • Preterismi keskustelu herättää tunteita – Timo Lindroos ja TV7
    Keskustelu sai lisää kierroksia, kun yhteiskristillinen televisiokanava TV7 julkaisi hiljattain ohjelman, jossa preterismistä varoitettiin. Ohjelmassa esiintyivät Martti Ahvenainen, Martti Ojares, Pauli Rahkonen ja Pekka Sartola, jotka yhdessä ruotivat preterismin vaaroja. Ohjelma herätti huomiota paitsi varoitustensa vuoksi myös siksi, että sen juontaja Paavo Järvinen totesi naureskellen, ettei ollut ennen vuoden alkua edes kuullut preterismistä. Tämä kommentti on sittemmin saanut osakseen kritiikkiä ja huvittuneisuutta – miten voi esiintyä asiantuntijana aiheessa, josta ei ole aiemmin tiennyt mitään? Ironiaa lisää se, että preterismi on kuitenkin yksi klassisen kristinuskon eskatologisista näkemyksistä, jolla on juurensa varhaisessa kirkossa. Varoitukset eivät olleet mitään eri näkemysten välisiä pieniä erimielisyyksiä vaan Martti Ojares totesi preterismin olevan perkeleestä ja harhaoppia.
  • Apostoli Paavali oli korvausteologi
    Korvausteologiaa käytetään usein teologisessa keskustelussa pilkkakirveenä, vähän samaan tapaan kuin ”natsittelu” heitetään leimaamaan vastapuolta ilman syvempää analyysiä. Termiä ladataan negatiivisilla sävyillä, erityisesti syytöksillä antisemitismistä, vaikka Paavalin opetukset – kuten Gal. 6:16 ja Room. 2:28–29 – keskittyvät Jumalan lupausten hengelliseen täyttymykseen, ei etnisen Israelin vastustamiseen. Kritisoijat saattavat karrikoida korvausteologian väittäen sen kieltävän juutalaisten merkityksen kokonaan, vaikka Paavali itse Room. 9:6–8:ssa ja muualla tunnustaa Israelin roolin pelastushistoriassa. Tämä leimaaminen hämärtää keskustelua ja ohjaa huomion pois siitä, että korvausteologia Paavalin mielessä oli pikemminkin Jumalan suunnitelman looginen laajentuminen kuin hyökkäys ketään vastaan.
  • Viimeiset päivät Jeesuksen mukaan – R. C. Sproul
    Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan opetuslapsilleen, että jotkut heistä eivät maistaisi kuolemaa ennen kuin näkisivät Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan? Mitä tarkoitetaan, kun Ilmestyskirjassa sanotaan, että siinä ennustettujen asioiden ”on pian tapahduttava”? Tämänkaltaiset kommentit ovat herättäneet monia kysymyksiä ja saaneet jotkut päättelemään, että Jeesus oli väärässä toisen tulemisensa ajankohdan suhteen. Tässä sarjassa R.C. Sproul tutkii Öljymäisen puheeseen ja Ilmestyskirjaan liittyviä aikatekstejä ja osoittaa, että oikein ymmärrettynä ne ovat itse asiassa vahva todiste Raamatun totuudenmukaisuudesta.