Dispensationalistit vastustavat voimakkaasti ”Israelin” käsitteen soveltamista seurakuntaan ja väittävät, että ”Raamattu ei koskaan käytä termiä Israel muuhun kuin Jaakobin biologisiin jälkeläisiin.” Kuitenkin jos Aabrahamilla voi olla pakanoita ”hengellisinä jälkeläisinään”, niin miksi emme voisi ajatella hengellistä Israelia?
Paavali käyttää nimeä ”Israel” kristittyihin viitatessaan, kun hän kirjoittaa: ”Rauha ja laupeus kaikille, jotka elävät tämän säännön mukaan, samoin Jumalan Israelille!” (Gal 6:16). Tässä hän kutsuu kristittyjä ”Jumalan Israeliksi”.
Kreikan kielessä ”ja”, joka edeltää ”Jumalan Israelia”, on epexegeettinen. Toisin sanoen jae tulisi kääntää ”rauhaa ja armoa heille eli Jumalan Israelille.” Näin ollen Paavali viittaa ”kaikkiin, jotka elävät tämän säännön [kristillisen uskon] mukaisesti” Jumalan Israelina.
Dispensationalistit (toisin kuin preteristi) uskovat, että Gal. 6:16 viittaa juutalaisiin, jotka ovat kääntyneet Kristukseen, ”eivätkä vastusta apostolin julistamaa pelastussanomaa.” Kuitenkin tämä ei pidä paikkaansa seuraavista syistä. Koko Galatalaiskirje on suunnattu väitteitä vastaan, jotka koskevat juutalaisten erityisasemaa tai erottelua:
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Galatalaiskirje 3:26-28
Paavali siis ilmoittaa, että uudessa liitossa Kristus poistaa kaikki etniset erot. Miksi hän käyttäisi erityistä termiä juutalaisille ”Jumalan Israelina”, kun hän juuri toteaa, että meidän ei pidä ylpeillä mistään muusta kuin Kristuksen rististä (Gal. 6:14)?
Lisäksi Paavali sanoo: ”Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.” (Gal 6:15). Muualla Paavali puhuu jopa ympärileikkaamattomasta pakanasta “juutalaisena, joka on sisäisesti juutalainen” ja jonka ”ympärileikkaus on sydämessä” (Room. 2:28-29).
Paavali painottaa useissa kohdissa, että etnisen erottelun aika Jumalan valtakunnassa on ohi.
”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.”
Galatalaiskirje 3:28
”Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.”
Kolosalaiskirje 3:11
”Sillä ei ole mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä yksi ja sama Herra on kaikkien Herra, joka on ylenpalttisen rikas kaikille, jotka häntä kutsuvat”
Room. 10:12
Tämä periaate ”ei juutalaista eikä kreikkalaista” selittää, miksi Vanhan testamentin lupaukset ja profetiat voivat koskea pakanakristittyjä ja yleiskansallista uuden liiton seurakuntaa. Se selittää myös sen, miksi meidän ei pitäisi asettaa uudelleen etnisiä erotteluja kirkko-opissamme (juutalaiset ja kristityt).
Johtopäätös
Vanhan testamentin Israel oli pitkään Jumalan erityinen, ainutlaatuinen kansa. Dispensationalismi rakentuu näkemykselle, jonka mukaan se on edelleen Jumalan erityinen kansa ja tulee jonain päivänä jälleen korostumaan Jumalan ja ihmisen välisessä kanssakäymisessä. Itse asiassa järjestelmä on lujasti juurtunut siihen käsitykseen, että Israelin ja seurakunnan on pysyttävä erillisinä.
Olemme kuitenkin nähneet, että Vanha testamentti odotti Israelin laajentumista ja että Uusi testamentti puhuu toistuvasti tästä laajentumisesta siten, että voimme nähdä, että seurakunta on uusi Israel.
Pietarin, Paavalin ja Johanneksen mukaan vanhan testamentin Israelille varatut erityistermit kuten ”omaisuuskansa”, ”pyhä papisto” ja ”Jumalan kansa” jne. kuuluvat nyt uuden liiton pyhille eli Jeesukseen uskovien juutalaisten ja pakanoiden muodostamalle Jumalan kansalle.
Jokainen Kristuksessa oleva kristitty on osa tosi Israelia ja uutta liittoa.
- Lisää Preterismistä ja Postmillennialismista englanniksi:
- Kenneth Gentry – Postmillennial worldview