Tämä artikkeli avaa yhtä Raamatun tunnetuista profetioista, Joelin kirjan luvun 2 jakeita 28–32 (tai Raamattu Kansalle käänöksessä luku 3 jakeet 1-5) ja haastaa perinteisen tavan ymmärtää sitä. Katsotaanpa, mitä teksti sanoo ja miten sitä voisi tulkita toisin kuin usein kuulee.
Joelin kirjan luvussa 2 sanotaan näin:
”Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.
Joelin kirja 2:28-32
Monille kristityille, erityisesti helluntailaisille piireille, tämä kohta on tuttu. Perinteisesti sitä on pidetty kuvauksena ajasta, joka alkaa ensimmäisestä helluntaista (Apt. 2) ja ulottuu aina maailmanloppuun asti, jolloin "Herran päivä" koittaa. Tämän tulkinnan mukaan profetiassa mainitut Hengen vuodattaminen, ennustukset, unet ja näyt kuuluvat koko kristilliselle aikakaudelle. Käytännössä tämä ajatus on kuitenkin törmännyt kysymyksiin: miksi nämä ilmiöt eivät näytä toteutuvan nykypäivän seurakunnissa odotetulla tavalla? Jotkut saattavat nähdä nykyiset karismaattiset ilmiöt aitoina, toiset taas kyseenalaistavat niiden alkuperän – mutta jätetään se toistaiseksi sivuun.
Aurinko sammuu, kuu punertuu – mutta miten?
Yksi mielenkiintoinen ristiriita perinteisessä tulkinnassa koskee jakeen 31 kuvailua taivaallisista merkeistä. Moni ajattelee, että ”aurinko muuttuu pimeydeksi” viittaa konkreettiseen, maailmanlaajuiseen tapahtumaan, jossa aurinko lakkaa loistamasta. Tämä kirjaimellinen näkemys on yleinen, ja sen kyseenalaistaminen voi jopa herättää närää, ikään kuin se olisi Raamatun arvostelua. Kuitenkin samassa jakeessa ”kuu vereksi” -ilmausta ei useinkaan oteta yhtä kirjaimellisesti – se nähdään vertauskuvana, esimerkiksi kuun punertumisena ilmakehän ilmiöiden vuoksi. Miksi samaan lauseeseen sovelletaan eri tulkintaperiaatteita? Tämä epäjohdonmukaisuus herättää kysymyksiä.
Preteristinen näkökulma: Profetia täyttyi jo
Entä jos Joelin profetiaa ei ole tarkoitettu kuvaamaan koko kristillistä aikaa vaan tiettyä historiallista hetkeä? Preteristinen tulkinta ehdottaa juuri tätä. Katsotaanpa tarkemmin.
Jakeessa 28 sanotaan ”näitten jälkeen”, mutta Apostolien teoissa 2:17 Pietari lainaa samaa kohtaa ja käyttää ilmaisua ”viimeisinä päivinä”. Tämä viittaa siihen, että profetia liittyy Vanhan liiton lopun aikoihin, ei tuhansien vuosien mittaiseen jaksoon. Esimerkiksi profeetta Jeremia (Jer. 49:6, 39) ja Hoosea (Hoos. 3:5) käyttävät samankaltaisia ilmauksia kuvaamaan Jumalan pelastustyötä, joka tapahtuisi ”viimeisinä päivinä” – ajanjaksona, joka huipentui ensimmäiselle vuosisadalle.
Jakeet 29–31 kuvaavat Hengen vuodattamista ja ihmeitä, jotka tapahtuvat ”niinä päivinä”. Preteristien mukaan tämä viittaa konkreettisesti aikaan ennen vuotta 70, jolloin Jerusalem tuhottiin. ”Verta, tulta ja savupatsaita” sekä taivaankappaleiden muutokset voisivat kuvata tuon ajan tuhoa: sotaa, palavia rakennuksia ja savua, joka peitti auringon ja värjäsi kuun punaiseksi. Toiset näkevät tässä symboliikkaa, esimerkiksi yhteiskunnallista kaaosta, mutta joka tapauksessa tapahtumat ajoittuvat menneisyyteen, eivät tulevaisuuteen.
Pelastus ja pako
Jakeessa 32 luvataan pelastus niille, jotka huutavat Herran nimeä. Preteristinen tulkinta yhdistää tämän Matteuksen 24:15–22 ennustukseen, jossa Jeesus kehottaa seuraajiaan pakenemaan Juudeasta vuorille Jerusalemin tuhon uhatessa. Tämä ”suuri ahdistus” (Matt. 24:21) toteutui vuonna 70, kun Rooman armeija hävitti kaupungin. Ne, jotka noudattivat varoitusta, pelastuivat – kirjaimellisesti.
Mitä tämä tarkoittaa meille?
Preteristisen näkemyksen valossa Joelin profetia ei tue ajatusta ilmestyslahjojen jatkumisesta nykypäivään asti. Sen täyttymys tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla, mikä asettaa kyseenalaiseen valoon monet helluntailaisuuden perustelut. Kyse ei ole Raamatun vähättelystä, vaan sen ymmärtämisestä historiallisessa kehyksessään. Joelin sanat kutsuvat meitä tarkastelemaan profetioita uudelleen: ”Herran päivä” ei odota tulevaisuudessa, vaan se koettiin jo menneisyydessä. Tämä oivallus muuttaa tapaamme hahmottaa sekä Raamatun sanomaa että omaa aikaamme.
