”Minä olen varmaankin hullu, sillä minä aloitan nyt tämmöisen projektin. Pelkään, että nolaan itseni ja etten saa tätä valmiiksi, mutta mitäpäs siitä. Tää on Ilmestyskirjan kommentaari preteristin perspektiivistä. Preterismi on tulkintamalli, joka näkee Raamatun eskatologisten tapahtumien toteutumisen menneisyydessä.
Preterismi on hiljattain ollut kritiikin kohteena, kun muutamat vaikuttajat tässä Suomen evankelisessa skenessä on havahtunut sen olemassaoloon. He kauhistelee sitä, että preteristi ei usko antikristukseen eikä Israeliin ja mukaamass kumittaa Raamatusta asioita pois. Esimerkiksi Pauli Rahkonen väitti, ettemme emme me usko, että Ilmestyskirjaa ylipäätään tarvii opiskella ja tulkita sekä että me ollaan kuin kuningas Joojakim, joka leikkasi irti ja heitti tuleen Raamatusta sivuja sitä mukaa, kun sitä luettiin hänelle.
Hän on tietenkin täysin väärässä. Tollaiset syytökset kumpuaa lähinnä ymmärtämättömyydestä sekä siinä, mitä preteristi uskoo että mikä on kristinuskon ydin ylipäätään. Jos hän päättää pyytää anteeksi moisia möläytyksiä, minkä hän on meille velkaa, niin me otamme sen kyllä vastaan. Eikä hän ole ainut, mutta emme kuluta aikaa nyt enempää heihin enää, vaan me käytämme sen sijaan aikamme sen osoittamiseen, että he ovat väärässä kritiikissään.
Me aloitetaan muutamasta perusolettamuksesta. Ensinnäkin me oletetaan, että Ilmestyskirja on varhainen dokumentti, joka on kirjoitettu ennen Jerusalemin tuhoa ja temppelihävitystä Herran vuonna 70. Siitä on jo väitelty ja niille, jotka väittää tässä asiassa vastaan, on yksi argumentti, yksi ainut. Se on Irenaajuksen todistus, joka on mahdollista tulkita eri tavoin. Ja muutenkin se on kyseenalainen sillä perusteella, että Irenaus usko Jeesuksen eläneen viisymppiseksi. Meitä kiinnostaa Raamatun ja Ilmestyskirjan oma sisäinen todistus. Ja siihen niille, jotka tässä asiassa väittää vastaan, ei oo koskaan ollut mitään sanottavaa. Ainut, mitä he voi tehdä on tuoda ulkopuolelta auktoriteetin ja sälyttää sen Raamatun päälle.
Ja se onkin meidän tulkintafilosofiamme kulmakivi. Me pyrimme välttämään sitä. Me pyrimme siihen, että Raamattu itse määrittelee symbolit ja käsitteet ja kielikuvat, että Raamattu todistaa itse itsestään. Me siis oletamme, että Raamattu on totta ja Jumalan sana. Kun Raamattu itse määrittelee omat symbolinsa, niin me seisotaan sen alla. Kun me annetaan ulkopuolisen auktoriteetin määritellä ne, me asetutaan sen yläpuolelle. Me oletetaan siis myös, että nää Ilmestyskirjan asiat on pitkälti jo toteutunutta ja nykyistä todellisuutta. Ja me oletetaan nää asiat samasta syystä, koska muuten me jouduttais sälyttämään vieraita auktoriteettejä tekstin päälle – itsemme!
Katsokaas kun jos me otamme esimerkiksi sen, kun Pietari sanoo apostolien teoissa, että tämä on sitä mistä profeetta Joel puhuu, niin jos me uskomme sen ja toteamme, että kyllä se oli sitä, niin silloin me olemme hyväksyneet apostolisen tulkinnan, eikö niin? Me ollaan alistuttu apostolisen auktoriteetin alle, koska me oletamme, että Raamattu ei ole mitään sekavaa mambo jumbo osastoa, vaan ihmisten ymmärrettäväksi suunniteltu ja laadittu teoskokoelma.
Siellä on toki asioita, mitkä on vaikea ymmärtää, mutta kun puhutaan sellaisesta asiasta ku kielioppi, niin ei sitä oo vaikea ymmärtää. Meidän on pakko olettaa kieliopin perussäännöt ja luottaa niihin, koska muuten mistään ei tule mitään ja mikään ei tarkoita enää mitään. Jos me siis sanotaan, että Pietari sanoo kyllä, että tämä on sitä, mutta tarkoittaa, että tämä on niin kuin sitä, niin sille pitää olla perinpohjaiset perustelut, koska muuten me riskeeraamme asettuvamme itse tuomareiksi Raamatun ja muiden meitä suurempien periaatteita ja lainalaisuuksien yläpuolelle.
Ja tässähän käy niin, että ne teistä, jotka ette kalvinismista pidä, saatte nyt syyn sanoa, että mä en ole johdonmukainen tässä ja asetun itse tuomariksen tekstin yläpuolelle, joka sanoo, että rukoilkaa kaikkien puolesta, koska Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat. Siinä vaan on se, että toisaalla Raamatussa meillä on Jumala, joka ilmoittaa, että hän ei rakasta kaikkia eikä tahdo pelastaa kaikkia. Siitä me ymmärrämme, että ellemme me harmonisoi ja pyri ymmärrykseen siitä, mikä on Raamatun ristiriidaton kokonaisilmoitus. Me voidaan saman tien luovuttaa. Totuudella on hierarkia ja me pystymme päättelemään, mikä totuus hallitsee toista siitä, miten looginen lopputuloksesta tulee. Ja mä tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erehtyväisiä ja minäkin olen ihminen. Me voimme siis väitellä näistä asioista. Se on ihan fine. Nämä on hienoja ja yleviä periaatteita, vaikka itse niin sanonkin, mutta kuinka johdonmukaisesti niissä voi pysyä, niin se jää nähtäväksi. Johdonmukaisuus ei oo erehtymättömyyden tae, mutta sen puute aina varoitusmerkki.
Ja nyt lienee kuitenkin selvä, että nykypäivän evankelisen kristityn eskatologinen ymmärrys on keskimääräisesti hyvin jäsentelemätön ja epämääräinen. Se mikä on ennen ollut oppia on nyt traditiota ja se uskotaan, koska on aina uskottu eikä sitä osata enää perustella. Joten tämä on loistava tilaisuus tehdä jotakin ensin. Nyt on loistava tilaisuus räjäyttää koko paletti auki ja tarkastella tätä eskatologiakysymystä semmoisella tavalla, mihin Suomessa ei ole totuttu.
Keskiverto suomalainen evankelinen näet uskoo, että me elämme lopun aikoja. Sekin on yksi perusolettamuksistamme. Elikkä siis täysin päinvastoin, me emme elä lopun aikoja. Lopun ajat oli ja lopun ajat meni. Tässä asiassa me tarjotaan radikaalinen vaihtoehto myös luterilaisille, joiden eskatologia on niin ikään hyvin epämääräinen. He vesittää ajatuksen lopun ajoista opettamalla, että lopun ajat alkoi 2000 vuotta sitten ja me elämme niitä edelleen. Se tekee käsitteestä lopun ajat käytännössä täysin merkityksettömän ja siksi se ei ole oikeasti mikään hyvä vastaväite tähän nykyiseen lopuaikojen hössytykseen.
Kun preterismista puhutaan ja kun preteristin vinkkelistä tutkitaan kirjoituksia, niin tullaan puhuneeksi paljon vuodesta 70. Miksi AD 70 on niin tärkeä paradigma? Mä olen jutellut joidenkin ihmisten kanssa ja eräs siitä nousu ajatus, joka korreloi oman kokemukseni kanssa on se, että vuosi 70 ei yksinkertaisesti tarkoita suomalaiselle perusevankeliselle yhtään mitään. Ja useimmat ei edes tiedä mitä silloin tapahtui. Kun itse about 15 vuotta sitten luin Ilmestyskirjaa, havaitsin, että siellä ei oo sanaa antikristus, niin ja totesin, että nyt joku narraa, niin en mä tiennyt mitään mistään vuodesta 70. Mä uskon sen johtuvan siitä, että vuoden 1948 jälkeinen maailma on uusi normaali, minkä valossa historia uuden testamentin ajoista siihen saakka on joksenkin menettänyt merkityksensä ihmisten mielissä.
Evankelisuus on muutenkin erittäin historiasta irrallinen liike. Tai siis kaikellahan on historiansa ja kaikki kytkeytyy historiaan jollakin tavalla, mutta tää irrallisuus on siis mentaalista. Ihmiset ei tiedosta historiansa. He on unohtanut historian ja historia on menettänyt merkityksensä, koska uskotaan, että eletään lopun aikoja. Kun tempaus voi tapahtua koska vaan, sekä menneisyys että tulevaisuus menettää merkityksensä. Siksi ihmisillä ei oo enää merkitystä sille, mitä tapahtui vuonna 70. Kun Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, niin siitä lähtien se on funktionaalisesti ollut kuin vuonna 70 ei olisi tapahtunut yhtään mitään.
Ja siksi vuosi 70 on preterismin tärkeämpiä paradigmoja, koska vuoden 70 tapahtumien ymmärtämisen myötä syntyy ymmärrys tärkeästä raamatullisesta liittoparadigmasta, jossa hetken aikaa vanha ja uusi liitto on olemassa yhtä aikaa, kunnes vanha liitto lopetetaan pysyvästi vuonna 70. Mutta eikö Jeesus lopettanut vanhaa liittoa ristinkuolemansa kautta? No itseasiassa sanoisin, että ei, koska:
sanoessaan uuden, hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi, mutta se mikä vanhenee ja käy iälliseksi on lähellä häviämistään.
Heprealaiskirje 8:13
Eli siis murtaessaan viimeisellä aterialla leivän ja pannessaan viinin kiertämään, Jeesus julistaa vanhan liiton vanhentuneeksi. Mutta vaikka hän julistaa sen vanhentuneeksi, hän ei silti sano, että se on ohi nyt, vaan että se on lähellä häviämistään. Ja sen lopullinen loppu tulee vuonna 70, kun sen tärkeämmät liiton ylläpitämisen välineet, eli temppeli ja jokapäiväinen uhri sekä kaupunki, jonka Jumala on valinnut nimensä asuinsijaksi maan päällä, tuhotaan ja lopetetaan. Mutta siis uuden liiton asettamista vanhan liiton loppuun saakka mä puhun itse liittojen ylimenokaudesta, jolloin molemmat on hetkellisesti voimassa ja tapahtuu siirtymä vanhasta uuteen.
Ilman tätä ymmärrystä myös uuden liiton luonteen ja funktion ymmärrys jää vajaaksi ja syntyy tilanne, jossa me olemme nyt, missä jopa joillakin preteristeilla on epäraamatullisia ja epäloogisia kaksoisliittomalleja, missä juutalaisilla on edelleen liittostatus Jumalan edessä. Härskein näistä ilmentymistä olisi joku John Hagreen tapainen, joka uskoo, ettei juutalaista tarvitse tai edes saa evankelioida, koska juutalainen pelastuu jo eri reittiä. Ja sitten on toisella laidalla reformoitu preteristinen postmillenialisti Douglas Wilson, jonka mielestä juutalainen on Haagarin liitossa ja sitten on kaikkea siltä väliltä.
Suomessa sentään kovaäänisimmätkin sionistit muistaa vakuuttaa, että tietenkään juutalainen ei pelastu ilman evankeliumia. Mutta toisaalta taas olen istunut häkellyksissäni helluntaiseurakuntani päiväkokouksessa ja kuunnellut, kun lähetystyöntekijäpariskunta kertoo kuulumisia Israelin matkaltaan, missä he tapasivat hotellinsa aamiaispöydässä juutalaisen, joka ei ollut kristitty, jolle he vaan toivotti Shalomit ikään kuin hän ei evankeliumia tarvi.
Näissä pohdiskeluissani olen suuresti velkaa James B. Jordanille. Suuresti arvostamani uskollinen kanssapuurtaja Niilo Nurmi mainitsee myöskin hänet ja sanoo hänestä, että hänen tuotannostaan on puolet hulluutta ja puolet neroutta. Minäkin olen siis hullu, sillä minähän en saa James Jordanista tarpeekseni. Ja pointit, joissa mä olen eri mieltä, voi laskea yhden käden sormilla. Ei sovi kuitenkaan myöskään unohtaa sellaisia herroja kuin Hank Hanegraaff, Steve Gregg ja Gary DeMar, joilla on eräänlainen peruskiven laskijan rooli siinä, miten musta on tämmönen hullu tullut. Tää ei kuitenkaan oo mikään käännöstyö, vaan mä pyrin tekemään havaintoja itse.”
– Simon J. Kok, Herran vuonna 2025
Johdanto (Ilmestyskirja #1)
#2 Autuas se, joka ottaa vaarin (Ilm. 1:1-3)
”Murramme myytin Ilmestyskirjan kirjallisuuslajista; se ei ole apokalyptiikkaa. Emme pelaa liberalistien pelinappuloilla, vaan annamme Raamatun määritellä itse itsensä. Ilmestyskirja on tarkoitettu ymmärrettäväksi, sillä kuinka siitä muutoin voisi ottaa vaarin? Ilmestyskirjan ymmärtämisen avain on Vanhan testamentin kuvaston sisäistämisestä ja lukemisesta liittokertomuksen valossa.”
#3 Seurakunta on uuden liiton Israel (Ilm. 1:4-6)
”Ihmettelemme, mitä tarkoittaa, että Jumalan seitsemän Henkeä toivottavat rauhaa ja kytkemme sen luomisen seitsemään päivään ja siihen, miten Pyhän Hengen kautta syntyy pala taivasta maan päälle: me!”
#4 Katso, Hän tulee pilvissä! (Ilm. 1:7-8)
”Tarkastelemme, mitä merkityksiä sisältyy siihen, että Herra tulee pilvissä, mitä tarkoittaa se, että kaikkien silmät näkevät Hänet (niidenkin, jotka Hänet lävistivät) ja ihmettelemme hieman kiastisia rakenteita.”
#5 Osallisuus ahdistukseen, valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa (Ilm. 1:9)
”Pohjustamme pohdintaa Johanneksen syylle olla Patmoksella haastamalla neutraaliuden myytin, sillä se vaikuttaa tekstikritiikkiin, joka puolestaan vaikuttaa Ilmestyskirjan ajoittamiseen. Pohdimmme, mitä tarkoittaa osallisuus ahdistukseen, valtakuntaan ja kärsimykseen.”
#6 Hengessä Herran päivänä (Ilm. 1:10-11)
”Pohdiskelemme, mitä kaikkea liittyy sihen, että Johannes on Hengessä Herran päivänä. Pohdimme Herran päivän luonnetta ja Johanneksen kytköstä Hesekieliin.”
#7 Jeesus on suurempi Besalel
”Pohdiskelemme Ihmisen Pojan näköistä hahmoa lampunjalkojen keskellä ja kytkemme sen Besalelin valmistamaan seitsenhaaraiseen lampunjalkaan, joka on puu – mikä tarkoittaa, että lampunjalat ovat puita. Pohdiskelemme myös sitä, millä tavalla me olemme kerubeja.”