Korvausteologia – väärinymmärretty termi vai pilkkakirves?
Korvausteologia-termiä (supersessionismi) käytetään usein teologisessa keskustelussa pilkkakirveenä, vähän samaan tapaan kuin ”natsittelu” heitetään leimaamaan vastapuolta ilman syvempää analyysiä. Termiä ladataan negatiivisilla sävyillä, erityisesti syytöksillä antisemitismistä, vaikka Paavalin opetukset – kuten Gal. 6:16 ja Room. 2:28–29 – keskittyvät Jumalan lupausten hengelliseen täyttymykseen, ei etnisen Israelin vastustamiseen.
Kritisoijat saattavat karrikoida korvausteologian väittäen sen kieltävän juutalaisten merkityksen kokonaan, vaikka Paavali itse Room. 9:6–8:ssa ja muualla tunnustaa Israelin roolin pelastushistoriassa. Tämä leimaaminen hämärtää keskustelua ja ohjaa huomion pois siitä, että korvausteologia Paavalin mielessä oli pikemminkin Jumalan suunnitelman looginen laajentuminen kuin hyökkäys ketään vastaan.
Korvausteologian vastustajilla (tai dispensationalisteilla) on usein se oletus, että on olemassa kaksi erillistä Jumalan kansaa, juutalaiset ja kristityt. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että sanovat juutalaisilla ja kristityillä olevan omat pelastussuunnitelmat. Näin ei kuitenkaan ole. On olemassa vain yksi Jumalan kansa ja yksi tie pelastukseen.
Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Johanneksen Evankeliumi 14:6
Apostoli Paavali oli korvausteologi
Yksi Apostoli Paavalin opetusten kiistanalaisimmista tulkinnoista liittyy korvausteologia –ajatukseen, että kristillinen kirkko on korvannut Israelin Jumalan valittuna kansana. Tämä näkemys nousee esiin erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän yhdistää kristityt Jumalan lupauksiin, jotka alun perin annettiin Israelille. Eräs selkeä esimerkki tästä löytyy Galatalaiskirjeen luvun 6 lopusta, jossa Paavali kirjoittaa: ”Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan, koko Jumalan Israelin osaksi!” (Gal 6:16).
Mitä Paavali tarkoitti ”Jumalan Israelilla”?
Galatalaiskirjeen kontekstissa Paavali puhuu uskoville, sekä juutalaisille että pakanoille, jotka ovat ottaneet vastaan evankeliumin. Hän korostaa, että pelastus ei perustu Mooseksen lakiin tai ympärileikkaukseen, vaan uskoon Jeesukseen Kristukseen. Kun Paavali kutsuu kristittyjä ”Jumalan Israeliksi”, hän laajentaa perinteisen Israel-käsityksen kattamaan kaikki, jotka kuuluvat uuteen liittoon. Tämä viittaa siihen, että Paavali näki kirkon – ei pelkästään etnisen Israelin – Jumalan lupausten perijänä.
Korvausteologian kannattajat tulkitsevat tämän kohdan todisteena siitä, että Paavali piti kristittyjä uutena Jumalan kansana, joka on astunut Israelin tilalle. He argumentoivat, että Vanhan testamentin lupaukset Abrahamin jälkeläisille täyttyvät hengellisesti kristillisessä seurakunnassa, eikä niillä olisi enää erillistä merkitystä juutalaiselle kansalle.
Korvausteologian vahvuus Paavalin opetuksessa
Paavalin sanat Galatalaiskirjeessä osoittavat, että hän näki kristityt Jumalan lupausten täyttymyksenä, mikä tukee korvausteologian ydintä. Tämä käy ilmi myös Roomalaiskirjeestä, jossa hän määrittelee uudelleen, kuka on Jumalan kansaa. Esimerkiksi Room. 2:28–29:ssa Paavali kirjoittaa:
”Eihän se ole juutalainen, joka on sitä ulkonaisesti, eikä ympärileikkaus ole sitä, mikä tapahtuu ulkonaisesti lihassa, vaan juutalainen on se, joka on sitä sisäisesti, ja ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa.”
Tässä Paavali siirtää painopisteen etnisestä identiteetistä hengelliseen uskoon. Samoin Room. 9:6–8:ssa hän toteaa:
”Ei niin, että Jumalan sana olisi rauennut tyhjiin. Eivät näet kaikki Israelista ole Israel, eivätkä kaikki ole lapsia siitä huolimatta, että ovat Abrahamin siementä, vaan: ’Iisakista sinulle kutsutaan jälkeläiset.’”
Tämä vahvistaa, että Jumalan lupaukset kuuluvat niille, jotka ovat uskon kautta Abrahamin perillisiä, ei pelkästään biologisen syntyperän perusteella. Vaikka Paavali Roomalaiskirjeen luvuissa 9–11 ilmaisee toiveensa Israelin pelastuksesta ja tunnustaa sen historiallisen merkityksen, hänen kokonaisvaltainen sanomansa painottaa uutta liittoa Kristuksessa.
Korvausteologia on vahva tulkinta juuri siksi, että se yhdistää Jumalan lupaukset yhdeksi kokonaisuudeksi: kristillinen kirkko toteuttaa ne lopullisesti. Paavalin näkemys ”Jumalan Israelista” Gal 6:16:ssa korostaa, että etnisestä Israelista siirrytään hengelliseen kansaan, joka määritellään uskon kautta – tämä on looginen ja teologisesti perusteltu kehitys, joka tuo selkeyttä Jumalan suunnitelmaan.
Galatalais 6:16 ja sen merkitys
Galatalaiskirjeen 6:16 on joka tapauksessa avainkohta korvausteologian kannalta. Paavalin kielenkäyttö viittaa siihen, että hän ei tehnyt eroa juutalaisten ja pakanakristittyjen välillä, vaan piti molempia osana samaa ”Jumalan Israelia”. Tämä tulkinta on vaikuttanut kristilliseen teologiaan vuosisatojen ajan, ja siitä on muodostunut perusta näkemykselle, jonka mukaan kirkko on ”uusi Israel” tai ”uuden liiton Israel”.
Johtopäätös
Apostoli Paavali voidaan perustellusti nähdä korvausteologina, ainakin Galatalaiskirjeen 6:16 valossa. Hänen tapansa kutsua kristittyjä ”Jumalan Israeliksi” haastaa perinteisen käsityksen Israelin yksinomaisesta asemasta ja avaa oven tulkinnalle, jossa Jumalan kansa määritellään uskon, ei syntyperän, kautta. Tämä tulkinta on vaikuttanut kristilliseen teologiaan ja siitä on muodostunut perusta näkemykselle, jonka mukaan kirkko on ”uusi Israel” tai ”uuden liiton Israel”.
Galatalaiskirjeen sanavalinta on vahva osoitus siitä, että Paavali näki kristityissä Jumalan liiton jatkuvuuden.
Uusi liitto ei korvaa vanhaa liittoa vaan on sen täyttymys.
Lue myös: Preterismi – Uuden liiton seurakuntaa kutsutaan Israeliksi
